Saanko esitellä – työntekijämme Pete
Meillä täällä Kyöstilässä ei ole palkattua työvoimaa, sen sijaa meillä on ostettua työvoimaa. Älkäähän nyt pelästykö, ei täällä mitään orjatoimintaa harrasteta. Haluan esitellä teille Peten!
Kamala kelirikko
Onko tämä tie ollenkaan? Olisiko hevoskyyti sopivampi? Onneksi tarvitsee lähteä vain ruokakauppaan kerran viikossa. Olen kokenut elämäni hurjimman kelirikon!
Elämää verkossa
Seuraa paljastus: Tämä blogi ei ole tilamme ensimmäinen askel täällä Internetin suuressa ja ihmeellisessä maailmassa. Alkukesästä 2010, kun tilanpitoa oli takana puolisen vuotta, suivaannuin jostain uutisesta tai kirjoituksesta (en enää edes muista mistä). Vastavetona halusin esitellä tällaisen tavallisen suomalaisen maitotilan todenmukaista arkea kaikille asiasta kiinnostuneille. Koska meilläkin, ikänsä maalla kasvaneena, oli aika suuria ennakkoluuloja ja jopa ihan vääriä kuvitelmia tilallisen elämästä, halusin avoimesti kertoa ja kuvata, mitä tilallamme tapahtuu. Ajatus tilan omasta Facebook-sivusta pälkähti jostain päähän ja toteutin sen tietysti heti samana päivänä. Kuvasin kaikki lehmämme, latasin kuvat nettiin ja aloitin päivitykset meidän tavallisista työpäivistä.
Tyäsoppimista
Jestas, ny on vissihin tullu kevät, siis aivan oikiasti. Linnut livertää ja varpuusparvella on poikaaset jo pihaton valohyllyyllä. Kevään tuaksut tunkeutuu tupaha ja jottei totuus unohtuusi, niin kyllä tua liätelanta ja sontatunkio ilimaasoo olemas olostansa. Lue lisää >
Tavoitteena kaunis karja
Vietimme hiljattain kokonaisvaltaista karjapäivää Faban jalostuspäällikkö Anita Hyvösen kanssa. Faba on suomalaisten kotieläinyrittäjien nautakarjan jalostukseen erikoistunut yritys. Anita onkin laatinut Hukkalan jalostussuunnitelman jo anoppini aikaan ja nykyään toimii myös jalostusneuvojien esimiehenä. Niinpä esitin Anitalle muutaman kysymyksen.
Keväinen eväsretki
Aamunavetoinnin lomassa sain idean eväsretkestä lasten kanssa, kun aurinkokin niin komeasti paistoi. No, aurinko meni aika pian pilveen, mutta retkelle silti lähdettiin. Keitettiin termariin kaakaota, tehtiin eväsleipiä ja ”jälkiruuaksi” muutama keksi.
Vappubrunssilla
Toukokuun ensimmäinen päivä oli ja meni. Meillä vappua vietettiin perinteisesti työnmerkeissä. Maanantain kauniissa auringon paisteessa tehtiin uusille laakasiiloille pohjia ja hoidettiin normaalit navettatyöt.
Uudet Tuulet Puhaltaa
Yritykseen ja sen toimintaan on välillä investoitava! Kaikkihan sen nyt tietävät! Maatilatkin ovat yrityksiä, omine erityispiirteineen. Välillä investoinnit ovat pieniä, kuten eilen alennusmyynnistä ostamani pulkka, jolla voidaan vetää vastasyntynyttä vasikkaa omaan karsinaansa. Lue lisää >
Vallatonta vappua!
Tänä vappuna Hukkalan isäntäpari saa tyytyä muistelemaan vanhoja vallattomia vappuja. Kaksi vuotta sitten navettahaalarikin vei aivan muualle kuin navettaan!
Muovimatto vaihtoon
Kun kevät lähenee ja mitään suurempia rakentamisia ei tänä talvena ollut työmaalla, niin tuvassa alkaa mieleen tupsahdella kaikenlaisia remontti- ja sisustusideoita. Sirkkelit ja naulaimet kaivetaan esille ja menoksi! Ajatuksena oli vaihtaa vain vanha ja kulunut muovimatto eteiseen, josta kuljemme navetalle. Vaan kuinkas sitten kävikään… Lue lisää >
Mahtavaa suamalaane mairontuattaja!
Tämä vallaatoon ”tissinkoittaja” oli mennä viikoolla luusus. Ja arvakkaa mihinä… No, Venäjällä! Joo joo, enkä aivan huvimatkalla ollukkaa. Olin tiiraalemas mitä Valion tehtahalle kuuluu Moskovan kupehes.
Purkit ja purnukat
Tällä kertaa ei olekaan kysymyksessä lehmien purkit ja purnukat, vaan emännän 
Kaikkihan tietävät, että navetassa on perin eksoottiset aromit. Nämä aromit tarttuvatkin oikein näpsäkästi ihoon ja varsinkin hiuksiin, vaikka olisi millaiset suojavarustuksen käytössä. Suihkussa käyntejä kertyy päivän aikana siis muutamia, jos on jotain menoja päivän aikana. Itse tunnustan käyväni vain kerran päivässä suihkussa, jos päiväohjelmaan ei kuulu tilalta poistumista. Jos taas päivän ohjelmassa asioiden hoitamista päiväsaikaan ”kylillä” niin suihkussa on käytävä kahdesti päivässä. Lue lisää >
Luopumisen tuskaa
Aika pian on se päivä ku tarttoo taas yhyrestä elikosta luapua… No, nuasta pikkusonnista luavutahan on 10 päivän ikääsenä kun tua naapurin Tuomas hakoo ne omaha navettahansa kasvamaha. Mutta ny pitääs alkaa valamistautumahan siihen hetkehe, ku se kummivasu-Jade emä Tipsu lähtöö lairuntamahan viheriääsemmille niityylle 
Perunanviljelijän Tytär
Tyttärestä polvi paranee tai sitten huononee! Vanhempani viljelivät omassa nuoruudessani perunaa noin 30 hehtaarilla ja tytär nykyään kaksi neliöllä. Hieman ovat ajat muuttuneet. Jo ennen maaliskuun loppua nimittäin ostin viisi kiloa varhaisperunan siemenpottuja, Timo-lajiketta. Ne aion saada maahan ajoissa ja sitten laittaa harsoa päälle, jotta saisin juhannukseksi edes sormenpään kokoisia uusia perunoita.
Ongelma nimeltä Äitee
Kolme vuotta sitten ostimme noin 80 eläintä; tiineitä hiehoja, keskenkasvuisia ja pikkuvasikoita. Yksi komea mustavalkoinen pompsi tuli lähiseudulta. Mutta siihen se komeus loppui. Nuorkarja oli kasvatettu ritiläpalkkikarsinoissa ja noiden neitien päähän ei mennyt parressa makaaminen. Niinpä komeat holsteinit olivat pikapikaa käveleviä kakkakokkareita. Lue lisää >
Vesi loppui?
Onneksi se ei ollut ensimmäinen kerta! Olimme juuri saaneet aamulypsyn onnellisesti tehtyä, kun vesihanasta tuli vettä enää liruttamalla. Kahvinkeitin oli sentään jo ladattu. Mutta oliko meidän oma lähde nyt kuivunut vai johtuiko veden vähyys… Lue lisää >
Tupailta ja uunijuustoa
Vielä pari vuotta sitten emme edes tienneet että on olemassa tupailtoja, saati sitten mitä kummaa siellä tehdään. Nyt maaliskuussa meilläkin kuitenkin järjestettiin sellainen. Tupailta on MTK:n paikallisyhdityksen järjestämä kaikille avoin ilta, jossa on ”virallisia” puhujia ja vapaata yhdessäoloa & jutustelua ja tietysti kahvittelua. Lue lisää >
Puutarha-unelmia!
Kuunliljat, pionit ja hortensiat! Unohtamatta timanttituijaa ja rungollista Japanin lehtikuusta. Siinä osa lempikasveistani. Kyöstilän tilan pihapiiri on kokenut reiluna viitenä vuonna suuria muutoksia. Useamman kerran on naapurin isäntä kaivinkoneensa kanssa ollut apunani ”siirtämässä kukkapenkkiä”. Minkäs sille voi, että naisen mieli on muuttuvainen ja talven aikana voi aina keksiä uusia suunnitelmia?
Emäntänä ja pikkuuse isäntänäkin
Tuas aikaasemmin oli juttua siitä kuinka viätämmä aikamma aika tiivihisti yhyres tuan isännyyre kans. No, paljoltaha son sitä, mutta ohan sitä joskus saatava hengitellä ittekki, sitä tarttoo päästä lomaalemahan iha yksinki. Mutta kuinkas lähäret ja jätät sen toise tekhön yksin sen röykkiöllisen töitä…
Pääsiäinen Talviaisissa
Meillä syödään pääsiäisenä monenlaisten rahkaherkkujen ja suklaamunien lisäksi maukasta maukasta lampaanviulua suoraan oman paikkakunnan lammastilalta. Tänä vuonna saammekin ihastella ihka oikeita pääsiäistipuja, kun oma kanamme hautoi onnistuneesti kolme munaa ja ystävä toi kanalan täydennykseksi 10 pientä tipua lisää.
Mystinen Pääsiäispupu
Pääsiäisenä toisaalla lentelevät noidat, kuten Riihiahon tilalla, mutta meillä vieraileekin mystinen Pääsiäispupu. Tätä pupua kukaan ei ole koskaan nähnyt, mutta perimätieto kertoo Pääsiäispupun liikkuvan kahdella jalalla ja olevan ihmisen kokoinen pääsiäisen sanomaa lapsille levittävä olento. Meillä Pääsiäispupu kirjoittaa lapsille huonolla käsialallaan kirjeen ja levittelee pitkin pihaa lapsille yllätyksiä.
Pääsiäistaikoja
Pääsiääne on jännää aikaa varsinkin pohojalaasille. Jännitystä tua elämään pääsiääskokkojen polttaminen. Korkialla tulella ehkäästihi pahoja henkiä. Kokkotulia sytyteltihin pahoja voimia vastaha ja peljäteltihi niillä trulleja, eli pääsiääsnoitia. Trullien tyäaika kun sattuu olemahan tua pimiä ilta ja yäaika. Kyllä sitä jännitystä saatihin aikahan muutoonki, milloon meinas kärvähtää lato ja milloon satoo vettä niin ankarasti jottei koko kokko suastunu palamahan… Mutta riamua oli silti ja koko kylä oli koos.
Hukkalan koekeittiö tiedottaa
Uudet reseptit innostavat meidän talon naisia loihtimaan maukkaita ruokia ja herkullisia leivonnaisia juhlapäiviksi. Ja kaikki ohjeet on kokeiltava aina ennen juhlia. Tällä kertaa kokit urakoivat koko pääsiäisen ruokalistan yhden päivän aikana. Koemaistajalla, eli minulla, oli varsin mieluisa tehtävä maistella päivän aikaan saannoksia.
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa…
Tässä tämä olisi, viimeinen Nordmanin tilan blogi päivitys. Ei siksi, etteikö tämä olisi ollut kivaa. On ollut mukava avata kotinsa ovet näin koko kansalle, mutta en eenää ole Nordmanin maitotilan emäntä. Kyllä, luit oikein. Lue lisää >
Tuattajamyymälästä
Ei kumminkaan osuuskauppaha. Viaraalin naapuriosuuskunnan kaupas. On aina jännä käyrä kattomas löytyykö siältä jotaki sellaasta mitä omasta tuattajamyymälästä löyry. Jaa, mikäkö osuuskunta ja tuattajamyymälä on… Lue lisää >
Mainio maaliskuu!
Maaliskuu on minun paras kuukausi. Aurinko porottaa jo aamulla, ennen kuin kaikki 100 lehmää on lypsetty. Maitotankki on melkein täysi ja lehmien hormonit hyrähtelevät iloisesti. Vasikat loikoilevat pehkukarsinassa kuin aurinkorannalla ainakin. Jihuu! Lue lisää >
Kevättöitä odotellessa
Nyt on lyhyt, mutta rentouttava loma vietetty. Ja viime tekstissä odoteltu vasikkakin on syntynyt. Harmi teki pari viikkoa sitten meille lehmävasikan Talviaisten Jäynän. Levännein mielin alamme siis suunnitella tulevia kevättöitä. Saimme vuokrapeltoa lisää n. 17 ha ja nyt on aika miettiä, mitä niille laitetaan kasvamaan.
Talviaisten Jäynä
Tyäpaikkakokousta
Vaikka täällä Riihiahon tilalla ei meitoo ku kaks ihimistä, silti on välistä aiva terveellistä istua saman pöyrän äärehe tuumaamahan. Vaikka moomma 24 tuntia päiväs ja 7 päivää viikos yhyres, niin molemmilla pakkaa olhon omia käsityksiä asioosta. Toinen pitää jotaki asiaa niin ittestään selevyytenä jota toinen taas pitää vallan kimuranttina kysymyksenä.
Maitoauto tulee
On aamu ja navetalle pitää rientää tosi reippaasti, jotta ehditään lypsämään ennen maitoauton tuloa! Maitoauto käy tyhjentämässä tilatankin joka toinen päivä ja kuljettaa maidon meijerille jalostettavaksi. Meillä ”maitsikka” vierailee aamulla klo 8.30. Reilun parintuhannen litran tyhjentäminen tilatankista maitoautoon vie muutaman minuutin ja sitten taas auton matka jatkuu.
Tulta päin, eiku… ennakointia!
Taas oli palanu jonku lato. Huhhuijaa… Aina se nostaa karvat selekäpiis pystyhy, kun leherestä juttuja lukoo. Tällä kertaa palo ”vaan” jonku maatalousirtaamisto eikä elukoota, niinkus aika useen.. Vaikkei niitä elukoota palos ollukkaan, niin kyllä sitä miättii, jotta jonkun elanto siinä meni taivahan tuuliihi, yhyres humahukses… Mutta saa se aina, ainaki mut, tarkistelemaha oman tilan asioota pikkuuse tarkemmin. Lue lisää >
Isännälle potkut?
Vastakohdat täydentävät toisiaan – meilläkin. Hukkalan emäntä on äärimmilleen viritetty aikapommi, joka saapuu navetalle sekuntiaikataulussa, kun isäntä taas on oikea pommi nukkumaan. Arvatkaapa, onko kiukku kihissyt useamman kerran? Lue lisää >
Antibioottivapaata maitoa
Siinä missä meillä ihmisillä on erilaisia sairauksia, myös lehmät välillä ottavat ja sairastuvat. Varmasti yleisin syy lypsylehmän sairastumiseen on utaretulehdus. Silloin kutsutaan eläinlääkäri navetalle ja hän antaa ”potilaalle” asiaankuuluvaa hoitoa ja meille tilanväelle jatkohoito-ohjeet. Monesti eläimellä aloitetaan lääkekuuri. Lue lisää >
Flunssa-aallon jyllätessä
Vaikka olemme tehneet paljon pieniä uudistuksia päivittäisen navettatyön helpottamiseksi, käy flunssa-aallon aikaan työ kuitenkin melko raskaaksi. Parisen viikkoa sitten me aikuiset olimme kovassa flunssassa, ja lapsetkin kovin räkäisiä ja yskäisiä. Yöt olivat rikkonaisia, kun lapsia piti välillä käydä hoitamassa ja aamulla kello soi kuudelta lypsyhommiin. Lue lisää >
Lumitöitä
Ei se kauan yhdellä vaivalla pidä – kun ei ole pakkasta, sataa lunta. Rankka lumisadekin työllistää suunnattomasti, mutta mieluummin työtä lumessa kuin pakkasen pitoa pirtissä.
Vasikoita mä metsästän!
Ensimmäisenä kesänä roikotimme toisiamme isännän kanssa vuoron perään lietekuilussa… Ei, emme me olleet tulleet tilakaupasta katumapäälle ja nyt yrittäneet päästä siitä eroon, vaikka saattohan moinen touhu siltä näyttääkin. Syynä oli vasikat, nuo veikeän ihanat. Lue lisää >
Lehemällise saunailta
Oli sitte mahtavaa osallistua naisten helmikuuseen saunailtahan… Olimma kerääntynehet Kangasniämelle mettästysmajalle saunoomahan ja turisemahan ajankohtaasista asioosta… Niin ja hoitamahan kauneuttamma muutoonkin kun kylpemällä. Meitä nimittään hemmoteltihin kauneus- ja hyvinvointikonsulentin avulla… Aika makiaa… Lue lisää >
Jo vaa löyty nimi!
Voi KIITOS! Jokaanen melekeen 230:stä nimestä olis tualle vasikalle kelevannu. Ny on nimilistaa muillekki lehemällisille täs valamihina. Mullon niin vähä niitä, jottei jokaaselle aiva oo ottajaa. Lue lisää >
Sarvetonta sopua
Kun tulin Hukkalan huusholliin 18 vuotta sitten, piti vanhan navetan ruokintapöydällä kulkea varoen. Ayshire-rouvat omistivat kuta pidemmät sarvet Vertigon-lehmän omistaessa komeimmat sapelit. Kotitilallani oli musta karja ja paljon pienemmät sarvet olivat vielä sietokyvyn rajoissa. Niinpä aika pian aloitimme nupouttaa pienet lehmävasikat oman turvallisuutemme ja lehmien turvallisuuden vuoksi. Eikä pihaton vapaudessa sarvia voisi kuvitellakaan – ellei pahimmissa painajaisissa. Lue lisää >
Apua! Pää pimiä, eikä lapsella nimiä
Tätä se lomaalu teettää. Vanha-frouva Tipsu pykäs nätin musta-valakoosen vasikkansa maailmahan aamulla. Ny ei ensimmäästäkään järkevää nimiä tuu miälehe. Auttakaa ny mua! Lue lisää >
